Hei!

Kivaa, että vierailet sivuillamme!

Miksi espanjanvesikoira?

Tutustuin rotuun 2000 luvun taitteessa toistakymmentä vuotta sitten. Tuolloin olin innokas agilityn harrastaja ja koulutusohjaaja. Oma ensimmäinen koirani oli riistaviettinen, ihana englanninspringerspanieli. No agility maistui Rosalle, mutta välillä käytiin tutkimassa ja haistelemassa muutakin ympäritöä. Aqility maxi II luokkaan silti päästiin. Jälkitreeneissä sprinkku oli paras mahdollinen valinta. Aqilitykentille etsin sopivampaa rotua. Näin törmäsin espanjanvesikoiraan. Epäonnekseni ensimmäinen perroni oli vakavasti sairas, joka jouduttiin lopettamaan nuorella iällä. Röllissä oli silti jotain, joka teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Tuolloin ymmärsin ”kantapään kautta”, että terveystulokset on pystyttävä aukottomasti selvittämään ja esittämään pennunostajille. Sairaiden koirien teettäminen tähän maailmaan ei ole kenenkään etu; viimeksi kasvattajan! Onneksi saimme rodun PEVISAan (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma). Olin tuolloin Vesikorat ry:n hallituksessa osaltani vaikuttamassa siihen ettei E-lonkkaisten koirien jälkeläisille sallita rekisteröintiä.

Aika kului ja perheeseemme tuli kolmas koira vuonna 2004. Tämäkin espanjanvesikoira! Romista kehkeytyi näyttelyiden kuningatar ja niin testasimme sitäkin puolta. Romi saavutti mm. kansainvälisen- Suomen- ja Viron muotovalion arvon. Lisäksi se todettiin Itävallassa Euroopan kauneimmaksi espanjanvesikoiraksi. Oli siinä meillä ihmettä!

Jouduimme luopumaan Rosasta sen täytettyä yhdeksän vuotta vuonna 2005. Allergia paheni ja koiralla oli jatkuvasti korvatulehduksia. Selkääkin oli operoitu ja selkävaivat uusivat. Rosan kohdalla ja myös Röllin, josta luovuttiin samoihin aikoihin, voisi sanoa, että yritimme liian pitkään. Pitäisi osata luovuttaa aikaisemmin. Koiraa ei voi rakentaa uudestaan! Rosan ja Röllin lähtö oli kova paikka Romille. Ensimmäistä kertaa näin, että koirakin osaa kaivata ja ”surra”.

Romille otettiin kaveriksi Kiara, josta tuli kennelimme kantanarttu. Nyt kohdalleni oli sattunut riittävän hyvätasoinen narttu. Terveys, luonne ja ulkonäkö oli sellainen, että saatoin ajatella ensimmäistä pentuetta, jonka teimmekin vuonna 2007 Kiaran emällä. Pentue oli yhteistyötä Napin perheen kanssa. Kiitos, että annoitte meidän käyttää Nappia!

Yritän pitää kotona asuvien koirien määrän pienenä, sillä kokopäivätyö ei mahdollista harrastuksen laajentamista. Samoin sijoitan mielestäni parhaimmat nartut hyviin koteihin. Näin saan kasvatustyölleni laajemman pohjan, eikä samoja narttuja tarvitse kohtuuttomasti rasittaa raskauksilla.

Tähän alle olen kerännyt tietoa erilaisista sairauksista. Alkaen silmäsairauksista.

PRA Progressiivinen retinan atrofia, PRA eli verkkokalvon etenevä surkastuma, käsittää suuren joukon perinnöllisiä, eri alkuperästä johtuvia tauteja, jotka vääjäämättä johtavat sokeuteen. PRA voi esiintyä myöhäissyntyisenä (keski-iässä ja jopa myöhemmin) tai jo hyvin nuorella iällä. Koiran verkkokalvo voi syntyessä olla täysin terve ja sairastua myöhemmin (degeneraatio) tai verkkokalvo voi olla jo syntymästä asti epänormaali (dysplasia). Oireet alkavat tavallisimmin hämäräsokeutena.

Tutkimme jalostuskoiriemme PRA statuksen geenitestillä. Mikäli toinen vanhemmista on carrier = kantaja on partneri aina clear = terve. Näin turvaamme sen, etteivät koirat sairastu elämänsä aikana. Lisätietoa löytyy mm. www.vesikoirat.fi sivustolta.

KATARAKTA, HC Hereditary cataract, HC, eli perinnöllinen harmaakaihi on nuorella tai keski-ikäisellä koiralla esiintyvä silmän linssin samentuma joko yhdessä tai molemmissa silmissä. Kaihi on nimitys linssissä olevalle samentumalle, jonka läpi valo ei pääse. Kaihi voi ilmetä missä iässä tahansa. Perinnöllinen kaihi ilmenee usein nuorella iällä, joskin poikkeuksia esiintyy rotujen ja rodun sisällä yksilöiden välillä. Kaihi voi olla pieni muutos linssissä, joka ei etene, eikä vaivaa koiraa, mutta se voi olla myös etenevä, johtaen linssin täydelliseen samentumiseen ja siten silmän näkökyvyn menetykseen.

HC diagnoosin saanutta koiraa emme käytä jalostukseen.

PHPV / PHTVL Persistoiva hyperplastinen primaari vitreus / persistoiva hyperplastinen tunika vaskulosa lentis. Tämä nimihirviö tarkoittaa sikiökautisen liikakasvuisen `alkulasiaisen´ ja silmän sisällä linssiä suonittavan verisuonijärjestelmän jäännettä. Osa em. rakenteista kehittyy virheellisesti sikiökauden alkuvaiheessa hyperplastiseksi eli liikakasvuiseksi.PHTVL/PHPV muutokset jaetaan vakavuudeltaan 1.-6. asteisiin. Espanjanvesikoira, joilla on todettu 2. astetta ja sitä vakavampia PHTVL /PHPV muutoksia ei tule käyttää jalostukseen.

PPM Persistoiva pupillaari membraani, PPM, on synnynnäinen silmän kehityshäiriö, jossa sikiökautinen silmän linssin etuosaa ruokkiva verisuonitettu verkko/kalvo ei häviä normaalisti syntymän aikoihin tai viimeistään 6 viikon sisällä.Vakavimmissa tapauksissa muutokset heikentävät yksilön näkökykyä. Tällaisia muutoksia ovat PPM-rihmat iriksestä linssiin ja / tai iriksestä sarveiskalvoon sekä levymäiset muodostumat.Sairaus ei lievemmissä muodoissa haittaa yksilöä lainkaan.

PPM diagnoosin saanutta koiraa emme käytä jalostukseen.

RD Retinan dysplasia, RD, eli verkkokalvon synnynnäinen kehityshäriö on usealla rodulla perinnölliseksi epäilty tai todettu sairaus, jossa verkkokalvo kehittyy jo sikiökaudella palautumattomasti epänormaalisti. Verkkokalvon rakenne voi paikallisesti olla liikakasvuinen tai osin irtaantunut, muodostaen poimuja ja pienempiä tai laajempia irtaumia. Vakavimmassa tapauksessa koko verkkokalvo on irtaantunut.

RD jaetaan löydöksien perusteella kolmeen luokkaan. mRD, multifokaali RD, tarkoittaa että potilaalla on verkkokalvollaan (yhdessä tai molemmissa silmissä) 1 tai useampia poimuja. gRD, geograafinen RD, on mRD muutosta laajempi poimujen ja verkkokalvon ohentumien saarekemainen kertymä, joka jo todennäköisesti vaikuttaa näkökykyyn toisin kuin mRD. tRD eli totaali RD, verkkokalvo on kokonaisuudessaan irti. tRD potilas on usein syntymästään saakka sokea.

Espanjanvesikoirilla mRD diagnoosin saaneita potilaita saa käyttää jalostukseen, kunhan valitulla puolisolla ei ko muutoksia ole. gRD ja tRD potilaita ei saa käyttää jalostukseen missään rodussa.

CSK Chronic superficial keratitis (pannus) eli pitkäaikainen pinnallinen sarveiskalvontulehdus on perinnölliseksi epäilty todennäköisesti immuunivälitteinen sairaus, jossa sarveiskalvo ilman todettavaa muuta syytä etenevästi tulehtuu, johtaen jopa näkökyvyn menetykseen.

Ennuste sairauden vakavuuden suhteen vaihtelee oireiden alkamisajankohdan mukaan. Mikäli oireet alkavat nuorena, pannus muutokset etenevät usein nopeasti ja ovat vakavia.

Distichiasis Luomen reunassa luomirauhasten laskuaukosta uloskasvavia ylimääräisiä ripsiä kutsutaan distichias-ripsiksi. Ylimääräiset ripset eivät aina aiheuta harvalukuisena ongelmia, mutta runsaslukuisena ne aiheuttavat silmän sarveiskalvon ärtymistä, silmän siristystä, punoitusta ja lisääntynyttä kyynelvuotoa.

Ektooppiset ciliat eli väärässä paikassa sijaitsevat ripset, jotka usein kasvavat luomen sisäpinnalla sidekalvolla ovat eräs muoto distichiasiksesta.

Distichiasis diagnoosin saanutta potilasta saa käyttää jalostukseen, mutta sille on suotavaa valita distichiasis vapaa puoliso.

Seuraavaksi joitakin luustosairauksia:

Lonkkanivelen kasvuhäiriöt

Koiran lonkkanivelen kasvuhäiriö on koirien yleisin tuki- ja liikuntaelimistön kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi, jonka seurauksena lonkkamalja ei kehity normaalisti. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa usein nivelrikkoon. Se periytyy polygeenisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Lonkkanivelen kasvuhäiriötä tavataan lähes kaikilla roduilla.

Osteochondrosis, OD

Luusairaus,jossa nivelrustot eivät kypsy ja kasva normaalisti. Vamma aiheuttaa kipua ja ontumista. OD on kasvavalla eläimellä esiintyvä häiriö nivelpinnoissa.

Tautia esiintyy nopeakasvuisilla yksilöillä. Vika on saatu syntymään kokeellisesti liikaruokinnalla, mutta siihen saattaa olla myös perinnöllisiä taipumuksia, koska nopeakasvuisuus on perinnöllistä, joten alttius kasvuhäiriöihin on periytyvää.

Sairaus voidaan todeta röntgenkuvasta, jossa se ilmenee nivelessä näkyvinä rustovaurioina. OD ilmenee yleisimmin olkanivelessä, kyynärnivelessä ja polvi- ja kinnernivelessä. Se voi esiintyä myös selkä- tai kaularangassa, jolloin nikamien välinen yhteys huononee.

OD:n koiran omistaja huomaa usein pennun liikkeistä, se ei tasapainota raajojaan tasaisesti. Sairauden vakavuusaste ratkaisee hoitomuodon ja paranemisennusteen, joka vaihtelee yksilöittäin. Huomattava osa olkanivelessä esiintyvistä muutoksista kasvuaikana paranee ilman leikkausta.

Tähän sairauteen luetaan usein myös kyynärnivelen kasvuhäiriö eli kyynärnivel dysplasia, joka voidaan todeta jo puolivuotiailla pennuilla. Nivel alkaa aristaa ja turpoaa ja koira ontuu. Varhaisessa vaiheessa vika voidaan vielä leikata melko hyvin tuloksin. Uusimpien saksalaisten tutkimusten mukaan kyynärniveldysplasia on seurausta epätasaisesta kasvusta ja nivelen epätasaisesta muotoutumisesta ja tämän vaivan suhteen varsinkin ympäristötekijät ovat erityisen tärkeät.

Myös kyynärniveliä on alettu viime vuosina tutkia röntgenkuvauksin ja virallisin lausunnoin – tulokset ovat olleet hyvin positiivisia, tutkituilla vain muutamilla on ollut kyynärnivel muutoksia.

Virallinen arvosteluasteikko:
0 = ei muutoksia
1 = lievät muutokset
2 = kohtalaiset muutokset
3 = voimakkaat muutokset

Espanjanverikoirien PEVISA-vaatimuksiin kuuluu virallinen kyynärkuvauslausunto. Koiran tulee olla kuvaushetkellä vähintään 12 kk:n ikäinen. Lausunto tulee olla voimassa ennen astutusta. Ei raja-arvoa.