Kehaar ”Ransu”
Ransu oli pentueen aktiivisin kaveri. Tapanani on nukkua pentulaatikon vieressä ensimmäinen viikko, varmistaakseni, että kaikki alkaa sujua niin kuin kuuluu. Synnytyksen jälkeisenä yönä heräsin emon ja pennun vikinään. Emo makasi pentulaatikossa ja katsoi minua ihmeissään – mitä nyt tehdään? Kuka täällä vikisee? Ransu oli jollain tavalla keinotellut itsensä ulos ja ryöminyt pari metriä läheiseen nurkkaan.
Aktiivisuutensa ja itsenäisyytensä ansiosta Ransu muutti veljeni luokse Kinnulaan. Kaikki tuntui sujuvan hienosti. Kaveri oli sisäsiisti alusta saakka, kuten enonsa. Toki ahkeruutta vaadittiin myös omistajilta. Ransu viihtyi mainiosti kotipihalla ja oli ensimmäisenä mukana polttopuiden kannossa. Kesällä opittiin uimaan ja noutamaan vedestä. Metsästykseenkin siitä tuntui olevan, kuten olimme ajatelleet.
Kesäloman jälkeen 27.7.2009 aamulla, kun olin lähdössä töihin, veljeni soitti. Ransu oli lähtenyt jäniksen perään ja jäänyt läheisellä valtatiellä auton yliajamaksi. Koira oli kuollut välittömästi. Ransun elämä oli lyhyt mutta onnellinen.
Ransu – silmäterämme – nyt jo poissa.
Ransu Youtubessa!
Ransu ja Kiara Kaakkolammen jäällä.
Ransu, Kiara ja Romi Kaakkolammella.